In English

Uuhkalinnun mailla – Siikalahden kesää

Verkkonäyttely

Suokukkojen turnajaiset

suokukot

Se oli meidän
isä! Ei vaan meidän!
Lapset, lapset,
teidän kaikkien isä
oli tanssijoista korein.

•••

Suokukkokoiraat koreilevat kukin erivärisissä koristeellisissa kauluksissaan. Värikkäät koiraat taistelevat parhaista paikoista, valkoiset sirot koiraat ovat naaraiden suosiossa kauneutensa vuoksi. Suokukkojen turnajaiset ovat äänetön näytelmä, jota esitetään sivummalla tarkkaileville naaraille. Lopulta naaras tekee valintansa siitä, kuka on tämän kesän jälkeläisten isä.

Maalaukset: Akryyli ja värikynä kaoliinisavipohjalle. Hanna Aalto.

Perhoskokoelma

perhoslaatikko

Tehdäänpä lista.
Nokkonen, kultasiipi,
karttaperhonen –
ne sopivat parhaiten
täyttämään aukkopaikat.

•••

Kosteilla rantaniityillä ja lehtometsien aukkopaikoissa viihtyvät monet perhosten suosimat kukat.
Häiveperhonen, pikkuhäiveperhonen, karttaperhonen, isonokkosperhonen, ja kannussinisiipi ovat uusia tulokaslajeja, jotka ovat hyötyneet ilmaston muutoksesta. Isokultasiipi hävisi vuosikymmeniä sitten Siikalahden märiltä niityiltä, mutta on nyt levittäytymässä takaisin.

Maalaus: Akryyli kaoliinisavipohjalle, vanerilaatikko. Hanna Aalto.

Kaulushaikara

botarustsellaris

Ruovikon valtias,
minäkö, silti pääni
kiertynyt kohti
ilmoja. Mietin kenet
kutsua kenelle kylään.

•••

Ruovikot ja osmankäämiköt ovat kaulushaikaran valtakuntaa. Koiraat kutsuvat puhalluksillaan naaraita haaremiinsa. Ruovikoiden kätköissä varttuvat uudet kaulushaikarasukupolvet.

Maalaus: Akryyli kaoliinisavipohjalle. Hanna Aalto.

Anthriscus sylvestris I

Anthriscus sylvestri I

Koiranputkia,
latinaksi Anthriscus.
Niiden toimesta
koko ylösnousemus
pientareilla tapahtuu.

•••

Anthriscus sylvestris II

Anthriscus Sylvestris II

Varisevissa
kukinnoissa muistutus
talvesta, joka
koiranputket mastoinaan
lipuu niittyjen yli.

•••

Koiranputken (Anthriscus sylvestris) valkoiset sarjakukinnot värittävät runsaina alkukesän niittyjä, pientareita ja tienvarsia, sen kukinnoissa hyörii jatkuvasti kaikenlaisia höntiäisiä, varsinkin kaksisiipisiä, pistiäisiä ja kovakuoriaisia.

Rakukeramiikka, 30 x 30 cm, Pirjo Tikkinen

Hiirenporras

hiirenporras

Leyhyttää tuuli.
Taipuisina vihreät,
pitsiset viuhkat –
hiirenportaiden tahtiin
hengittää saniaislehto.

•••

Hiirenporras tuo nimensä mukaisesti Siikalahden kasvillisuuskuvaan naisellista siroutta, sen pitsimäiset lehdet ovat kolmeenkin kertaan parilehdykkäiset. Metsäkasvina Hiirenporras on kotkansiiven luontainen seuralainen saniaislehdoissa.

Rakukeramiikka, á 30 x 30 cm, Pirjo Tikkinen

Tervaleppä

tervaleppa

Siitä on tehty
paaluja Venetsiaan,
tervalepästä.
Silti, jos viillät tyveen,
se vuotaa kuin ihminen.

•••

Tervaleppä (Alnus glutinosa) on kesävihanta lehtipuu. Puun nimi viittaa luultavasti sen lehtiin, jotka tuntuvat hiukan tahmeilta, kuten tervakin. Tervalepän puun yhtenä ominaisuutena on se, että kosteassa tai edes vedessä seistessään se ei muiden puiden tavoin lahoa. Sen vuoksi sitä on käytetty monissa Euroopan maissa vesirakenteisiin. Tästä puusta on esimerkiksi pääosa paaluista, joiden päälle Venetsian vanha kaupunki on rakennettu. Alkujaan leppä on tarkoittanut itämerensuomalaisissa kielissä samaa kuin sana ”veri”…
Ennen vanhaan jokainen tiesi, että jos lepän tyveä vaurioittaa, alkaa puun haava piankin punoittaa verenä. Tämä lepästä mieleen jäävä piirre on saanut leppä-sanan juurtumaan kieleen veren synonyyminä.

Keramiikka, á 30 x 30 cm, Pirjo Tikkinen

Sulkasato

sulkasato

Kaikki on tässä
ja nyt, hetken satoa.
Menettämiään
sulkiaan miettimättä
tiira puolustaa pesää.

•••

Siikalahdella naurulokit ja kalatiirat lentelevät jatkuvasti pesimäsaarekkeidensa ympärillä hyökkäillen kiivaasti pesille yrittävien varisten ja minkkien kimppuun. Uikku ja sorsapoikueet piilottelevat lokkien suojissa nauttien ilmapuolustuksesta.

Rakukeramiikka, 30 x 30 cm, Pirjo Tikkinen

Aika kuluu

aika_kuluu (1 of 1)

Hautominen,
pehmeä tapa veistää.
Odotella
munan sisältä talttaa,
joka lohkaisee kuoren.

•••

Siikalahdella pesii pari tuhatta lintuparia ja ne munivat kesässä ainakin 10 000 munaa. Tässä teoksessa inspiraation lähteenä ovat linnun munien kuoret ja niiden väritys.

Rakukeramiikka, 30 x 30 cm, Pirjo Tikkinen

Järviruoko

jarviruoko

Kaulushaikara
on sovittanut puvun
ruo’ikon sävyyn.
Vain äänestä voi tietää
että se kulkee siellä.

•••

Järviruoko eli ryti on Siikalahdella runsaana kasvava ruohovartinen kasvi. Ruoikossa elää monipuolinen lintulajisto, kuten kaulushaikara, rastas- ja rytikerttunen, luhtakana, niittysuohaukka, pajusirkku, ruokokerttunen ja ruskosuohaukka. Muuttoaikoina suurin osa selkärangattomia ravinnokseen käyttävistä linnuista ruokailee ruoikoissa, missä hyönteistenmäärä on valtava, myös nisäkkäistä hirvi, minkki, piisami ja supikoira viihtyvät ruoikossa.

Keramiikka, á 30 x 30 cm, Pirjo Tikkinen

Yöaikaan I

Yö aikaan

Näetkö metsältä
tähtiä, vai aistitko
petäjän, hongan,
tunnetko kätesi alla
keloontuvan pinnan.

•••

Yötaivas kuvastuu Siikalahdella salaperäisenä veden pintaan.

Rakukeramiikka, 30 x 30 cm, Pirjo Tikkinen

Lumpeiden yö

lumpeidenyo

Ovat tummemmat,
tyynemmät kesäyötä.
Lumpeiden lehdet,
kuin hiljaisuus herännyt
järvelle kävelemään.

•••

Lumpeen valkeat kukinnot ovat auki vain päivisin ja hyvällä säällä. Lumpeet ovat seisovien, pehmeäpohjaisten, makeiden vesistöjen (kuten Siikalahti) koristeita.

Rakukeramiikka, 30 x 30 cm, Pirjo Tikkinen

Löysin linnun

loysinlinnun

Siivet, niiden
asennot ilmaisevat
tunteita, ovat
ääriin levitettyinä
kertomus vapaudesta.

•••

Laulujoutsen on joutsenten sukuun kuuluva suuri, valkea sorsalintu. Pesimäalueen pohjoisrajan määrää se, että pesimäjärvessä pitää olla noin 150 päivää pitkä sulan veden jakso. Joutsenpari solmii elinikäisen liiton, mutta jos puoliso kuolee, saattaa toinen pariutua uudelleen. Suomalaisille joutsen edustaa kansallislintua ja puhtauden vertauskuvaa. Laulujoutsenen kotiutumista Siikalahdelle odotettiin pitkään ja vuonna 1990 todettiin ensimmäinen pesintä.

posliinipaperisavi – lasimurska installaatio, Pirjo Tikkinen

Vedenpeili – paikanhenki

vedenpeili

Kuin suolakiven
yli polulla. Paikan
kauneus kastelee
silmien kalvot, kertoo
kuuluvaisuuden tunteen.

•••

Maiseman tunnusomaisin ominaisuus on sen visuaalisuus. Me muistamme, maistamme ja haistamme näkemäämme maisemaa. Katsellessamme suomalaista maisemaa, katselemme samalla kaikkia siihen liittyviä kuvia, mielleyhtymiä, tekstejä, muistoja ja tarinoita. Paikan henki muodostuu siitä, että samaistumme paikkaan, välitämme siitä, koemme sen.

Öljyvärimaalaus, 83 x 112 cm, Pirjo Tikkinen

Villihanhentie

villihanhentie

Kaukaiset tähdet,
joista etsimme suuntaa.
Harvoin, toisinaan
sen vahingossa arvaa.
Perillähän me täällä.

•••

Linnunrata oli votjakeille ja tseremisseille villihanhentie. Näiden vanhojen nimien taustalla on hantikansan ikivanha perinne, jonka mukaan linnunrata auttaa lintuja suunnistamaan pimeässä.

Öljyvärimaalaus, 83 x 112 cm, Pirjo Tikkinen

Utuinen aamu

utuinen_aamu

Voisi olla myös
ilta, utuinen aamu.
Silti kajastus
tulevasta päivästä
mielen pohjalla pysyy.

•••

Utu on kosteaa sameutta ilmassa, kun näkyvyys on yli 1 km mutta alle 10 km. Se muodostuu pienen pienistä pisaroista, samankaltaisista kuin sumu tai pilvet. Kaukaa katsottuna utu on sinertävämpää kuin ruskehtava auer ja udussa ilman suhteellinen kosteus on suurempi kuin autereessa.

Öljyvärimaalaus, 83 x 112 cm, Pirjo Tikkinen

Lintukoto

Solarigrafiavalokuva

Aukeaa silmä,
näkee vihdoin maiseman.
Näin alkemistit
häikäisevät, kahdella
kaarevalla vedolla.

•••

Lintukoto oli myyttinen paikka maailman reunalla, jossa taivaankansi ja maanpinta kohtasivat.

Solarigrafiavalokuva, 50 x 70 cm, Pirjo Tikkinen

Joutsenlaulu

Solarigrafiavalokuva Siikalahdelta

Anteeksi, että
suukappaleeni ei
ole kummempi,
ääni kuitenkin lähtee
kuin vaskipuhaltimesta.

•••

Voimaeläimena joutsen opettaa intuition kuuntelemista, ennustamaan tulevia tapahtumia, uskomaan unimaailman viisauteen.  Monissa kulttuureissa jumalat käyttävät joutsenta kulkuvälineena eri todellisuuksien välillä.

Solarigrafiavalokuva, 50 x 70 cm, Pirjo Tikkinen

Lehdon häärässä asuu satu

Lehdon hämärässä asuu satu, solarigrafiavalokuva

Hämärän tenho,
vaikka taivaansineä
läikehtii läpi.
Tarinan merkiksi
aina jossain kahahtaa.

•••

Satuja meille kertovat satakielet, joiden puhtaat ja voimakkaat sävelet kaikuvat lehdon hämärästä. Satakieli viihtyy tiheimmissä lehdoissa, missä puiden ja pensaiden latvat varjostavat niin paljon, että maa on paikoin vain kuolleiden lehtien peittämää.

Solarigrafiavalokuva, 50 x 70 cm, Pirjo Tikkinen

Sielunlintu taivaankaarta lensi

sielunlintu_taivaankaartalensi_solarigrafia

Siipien jäljet,
näkymättömät polut
voivat leimahtaa
yllättäen raapaisuna
heijaavan taivaan poikki.

•••

Suomalaisessa ja karjalaisessa muinaisuskossa Linnunrata nähtiin myös polkuna, jota pitkin sielut matkasivat tuonpuoleiseen. Saattajina toimivat sielunlinnut, lähinnä kuikat, hanhet ja joutsenet.

Solarigrafiavalokuva, 50 x 70 cm, Pirjo Tikkinen

Kalaa ja sammakoita

Isku

Silmän välähdys,
ei tarvita enempää
nokan iskeä
suojaamattomaan niskaan.
Vasta silloin loiskahtaa.

•••

Haaremin isäntä ei osallistu poikastensa kasvattamiseen millään lailla. Naaraan onkin hankittava pesueelle kaikki ruoka. Siikalahdella kaulushaikaran näkee helpoiten keskikesällä, kun naaraat kantavat poikasilleen ruokaa. Huomatessaan kalan tai sammakon, se liu’uttaa hitaasti nokkansa veteen saaliin lähelle ja iskee salamannopeasti.

Maalaus: Akryyli kaoliinisavipohjalle. Hanna Aalto.

Ekologinen hyönteisloukku

sammakot_2

Sammakon suku
ihmistä miettimättä
kurnuttaa yönsä.
Lammikossa pulputtaa
kevät, huumaava tunne.

•••

Parikkalan seudulla tavataan kaikkia viittä sammakkoeläintämme. Rupikonna (Bufo bufo), tavallinen sammakko (Rana temporaria) , viitasammakko (Rana arvalis) ja salamanterieläimiin kuuluva vesilisko (Lissotriton vulgaris) lisääntyvät lahdella. Harvinainen rupilisko (Triturus cristatus)viihtyy alueen pienissä lammissa. Runsas ja monipuolinen hyönteislajisto niin vedessä, kuin ilmassakin takaa helpon ravinnonsaannin.

Keramiikkaveistos installaatio:  Marjaana Tykkyläinen

Piilossa

Hirven vasa

Osmankäämejä,

järvikortteen tupsuja,

hirvenkorvia.

Joku ei kuulu joukkoon,

ehkä tuo säikyin näistä.

•••

Hirvilehmä on jättänyt vasansa osmankäämien ja kortteikon suojiin, vain korvat näkyvät. Veden keskellä ei hajujälkiä jää, joten vasa on hyvässä turvassa. Suojapaikka on kuitenkin ikävän kylmä.

Maalaus: Akryyli kaoliinisavipohjalle. Hanna Aalto.

Pyrstötiaiset

pyrstotiaiset

Miettiikö alin,

sataa vettä ja sataa

poikasia.

Tältäkö tuntuu kantaa

koko maailma selässään.

•••

Palleromaisen pyrstötiaisen poikaset kerääntyvät huonon sään sattuessa tiiviiksi palloksi. Yhdessä ne pysyvät paremmin lämpimänä. Poikasia voi olla pesueessa jopa kaksitoista!

Maalaus: Akryyli kaoliinisavipohjalle. Hanna Aalto.

Jouhisorsa, The Northern Pintail

jouhisorsa

Se kääntää nokan

levätessä höyheniin.

Sehän on aivan

kuin tohveli, paristaan

tuolin alle eksynyt.

•••

Jouhisorsa koiras on hienostuneen ylväs ilmestys lepäillessään vedestä pilkistävällä mättäällä. Lahoavat saratuppaat ovat vesilintujen mieleen. Suosituimmista lepäilypaikoista on välillä jopa riitaa.

Maalaus: Akryyli kaoliinisavipohjalle. Hanna Aalto.

Kurki, The Crane

Kurki

Kuin Giacomettin

veistokset herätetyt

henkiin. Kun kurjet

vielä jäisellä suolla

tanssiin liikahtavat.

•••

Kurkipari elää yhdessä puolison kuolemaan saakka. Ennen pesinnän aloittamista ne laulavat ja tanssivat toisilleen. Kevyesti liikkuvat koristeelliset kippuraiset sulat korostavat tanssin liikkeitä.

Maalaus: Akryyli kaoliinisavipohjalle. Hanna Aalto.

Sammakontoukat, Tadpoles

sammakon toukat

On nuijapäitä,
nilviäisen toukkia.
Mitään ei puutu,
kirkasvetinen aivan
elämän samentama.

•••

Kesäkuinen Siikalahti on kuin jättimäinen lastentarha. Kahdeksantuhatta linnunpoikasta, satatuhatta sammakontoukkaa ja toinen mokoma kalan poikasia sekä lukematon määrä hyönteisten, nilviäisten ja muiden pikkueläinten toukkia kasvaa lahden rehevissä vesissä.

puinen rasia, hartsi, akryyli. Hanna Aalto.

Vellamon karjaa

Vellamon karjaa

Abborre, sanoi
maiskutellen. Nousikin
kiiski, ja alkoi
levitellä käsiään
hauesta vuosia sitten.

•••

Simpelejärvi on vanhastaan tunnettu runsaasta kalakannastaan. Useiden järvenlaskujen seurauksena jotkin sen lahdista, kuten Siikalahti ovat mataloituneet ja rehevöityneet. Kaloista vain ruutana, suutari ja säyne pystyvät sinnittelemään matalissa vesissä. Kalasääksi ei nyrpistä nokkaansa näille roskakaloille vaan kiikuttaa niitä aina nälkäiselle pesueelleen.

Marjaana Tykkyläinen, paperi 2012/13

Yllätys

Yllätys - keramiikkaveistosinstallaatio

Ammunta kantaa
lehmien laiduntaessa
vehreää saarta.
Voi tyttökullat, mihin
teidät oikein uitettiin!

•••

Itä – Suomalainen nupokyyttö on pitänyt monta sukupolvea parikkalalaisia hengissä. Ennen viljeltyä nurmea karja haki ruokansa metsistä ja rannoilta pitäen samalla maiseman avarana. Kellokaslehmä Yllätyksen johdolla Jantusen karja ui jopa Siikalahden saariin laiduntamaan Talven varaksi niitettiin myös rantaniityt ja -kortteikot. Nykyään suomenkarjamullikat edustavat Siikalahden maisemoinnissa keskiraskasta kalustoa.

Marjaana Tykkyläinen, keramiikka, 2013

Vaihtelua ruokalistaan

Vaihtelua ruokalistaan

Jo työ itsessään
venyttää kyllin. Kohti
oksaa kurottaa
majavan etujalka
aurinkotervehdyksen.

•••

Lehtien puhkeaminen tietää koko talven puunkuorta jyrsineille majaville tervetullutta vaihtelua.

Siikalahdella tavattavat majavat ovat kanadanmajavia (Castor canadensis) jotka ovat aktiivisimmillaan öisin. Tiiviin perhekokonaisuuden koossa pitävä voima on pariuskollinen naaras. Poikaset osallistuvat pesän kunnostus ja padonrakennustöihin vasta toisena kesänään. Kolmivuotiaina ne häädetään maailmalle.

Marjaana Tykkyläinen, paperi, 2013

Nahkasiivet kesäyössä

Yön kolibrina,
runkojen tutkijan
korvayökkö
niittää mainetta. Ja vie naps!
hyönteiset historiaan.

•••

Suomessa on havaittu 13 lepakkolajia, joista osa jää talvehtimaan maahamme. Lepakot ja valaat käyttävät kaikuluotausta suunnistamiseen ja saalistamiseen. Lepakoiden lähettämää ultraääntä voi kuulla vain detektorin avulla. Myös lepakoita rengastetaan tutkimuksia varten. Nämä sympaattiset nahkasiivet saalistavat ahkerasti lahdella. Taitavaksi lentäjäksi havaitun korvayökön (Plecotus auritus) tunnistaa tavattoman pitkistä korvista. Alkukesällä emot tarvitsevat runsaasti ruokaa maidontuotantoon ja syksyllä on kerättävä rasvaa talvihorrosta varten.

Marjaana Tykkyläinen, paperi, kipsi, keramiikka, 2013

Huomio!

Huomio!

Villejä vielä,
mutta kuuntelevaisia.
Emo röhkäisee,
ja jaloillaan pahnue,
poikaset porsahiset.

•••

Villisiat(Sus scrofa) tulevat Suomeen Venäjän puolelta Karjalan kannasta pitkin, tiettävästi ilman rajamuodollisuuksia. Laumana liikkuvat eläimet ovat hyvin arkoja, joten niistä näkee yleensä vain sorkkien jäljet. Kaikkiruokaiselle sakille maistuvat metsän antimien lisäksi ystävällisten viljelijöiden: viljat, omenat ja perunat. Huhti – toukokuussa syntyvillä porsailla on erinomainen suojaväritys. Vikkeläkinttuiset saparohännät tottelevat kunnioitusta herättävän emakon pientäkin röhkäisyä.

Marjaana Tykkyläinen, kipsi, 2013

Toukohärkä kylvää

Toukohärkä kylvää

Toukohärällä
omat otsa-antennit.
Ruohon seasta
asema viritetty
juuri kyseiseen hetkeen.

•••

Sinitoukohärkä (Meloe violaceus) on komea lyhytsiipinen. Häirittäessä se purskauttaa nivelistään syövyttävää keltaista myrkkyä kantaridiinia. Myrkystä on pystytty eristämään
ihotautien ja sieni-infektioiden hoidossa käytettävää lääkettä. Toukohärän munista kuoriutuvat toukat kiipeävät kukkiin odottamaan pölyttämään tulevaa erakkomehiläistä. Ne takertuvat mehiläisen karvoihin ja saavat kyydin sen pesään. Siellä ne elävät loisina, kunnes aikuistuvat.

Marjaana Tykkyläinen, paperi, 2013

Rakennustarvikkeita

Rakennustarpeita

Pesätarpeita
käyvät nyppimässä,
eikä mullikka
moksiskaan. Kuin koruina
korvilla kottaraiset.

•••

Jos viedään lehmät,
viedään myös kottarainen.
Ja keitä nuo
läjätkään haittaa, tuovat
sellaisen viserryksen.

•••

Lapsuuden maalaismaisemassa muuttolinnuista odotetuimpia olivat kottaraiset (Sturnus vulgaris). Niiden upeasti sinimustana välkehtivä, valkopilkkuinen höyhenpuku ja vaihteleva viheltely pesäpöntön suulla sykähdytti. Taitavan matkijan laulusta kuulee tervehdyksen muuttomatkoilta tarttuneista äänistä. Kerrotaan erään kottaraisen oppineen niin tarkoin matkimaan jalkapallotuomarin pillin vihellystä, että pelit oli siirrettävä toisella paikkakunnalla pelattaviksi. Pesäpöntön sisustukseksi kelpaavat lehtien ja olkien lisäksi eläinten karvat. Syysmuutolle kerääntyvät parvet yöpyvät tuhatpäisinä parvina järvien rantakaislikoissa.

Marjaana Tykkyläinen, keramiikka, 2013